Aitoa vai väärennettyä? Hunajan tie mehiläispesästä pöytään
Hunaja on yksi maailman arvostetuimmista luonnontuotteista ja samalla yksi väärennetyimmistä. Vuonna 2023 julkaistussa EU:n tutkimuksessa havaittiin, että 46 % EU:n ulkopuolelta tuoduista hunajanäytteistä ei täyttänyt aitousvaatimuksia. EU:n tutkimuksessa hunajan aitoutta arvioitiin useilla laboratoriomenetelmillä. Lisäksi mehiläisyrittäjien itse tilaamissa DNA-testeissä useat kaupastakin saatavat hunajat ovat antaneet aihetta väärösepäilyille.
Hunaja onkin maailman toiseksi eniten väärennetty elintarvike heti oliiviöljyn jälkeen. Vuoden 2023 julkaisun jälkeen Euroopan ammattimehiläistarhaajien liitto EPBA on tutkituttanut kaupanhyllyiltä ostettuja hunajia DNA-testein. Tulosten mukaan väärennöksiä saattaa olla kaupoissa huomattavasti enemmän, jopa 80 % näytteistä oli Saksassa väärennettyjä. Myös Suomessa kaupasta ostetusta hunajasta yli 60 % antoi aihetta epäillä väärennöstä. Suomessa tuotettu hunaja sen sijaan on aina puhdasta ja aitoa.

Hunajaväärennösten ABC
Hunajan väärentämiseen on monia keinoja ja siksi myös väärennösten havaitseminen voi olla vaikeaa.
Väärentämistä on esimerkiksi sokeriliuoksen syöttäminen mehiläisille, jolloin niiden ei tarvitse vierailla kukkasissa saadakseen ravintoa. Näin tuotetusta ”hunajasta” puuttuu kullekin alueelle tyypillinen siitepöly.
Hunajaväärennöksiin voidaan lisätä muita sokerinesteitä tai siirappeja. Aikaisemmin käytettiin maissisiirappia ja ruokosokerisiirappia. EU:n tutkimuksen perusteella näitä ei enää juurikaan käytetä, vaan väärentäjät ovat siirtyneet käyttämään esimerkiksi riisistä, vehnästä tai punajuuresta valmistettua siirappia. Markkinoilla on jopa myynnissä tuotteita, joiden luvataan läpäisevän EU:ssa käytetyt väärennöstestit.
Väärennettyä on myös sellainen hunaja, johon on lisätty siitepölytöntä, puhdistettua ”hunajaa”. Tämä voi olla esimerkiksi sokeriliuoksesta mehiläisten valmistamaa. Aitoa hunajaa siis jatketaan jäljittämättömällä hunajalla. Näin valmistettu väärennös on vaikea havaita. Hunajasekoitukset eivät automaattisesti ole väärennöksiä.
Hunajaväärennökset ovat entistä hienovaraisempia ja uusia testejä tarvitaan niiden tunnistamiseen. Tämä ei tarkoita, että vanhoista testeistä luovuttaisiin. Hunajaväärennösten tunnistamiseen tarvitaan lisää hyväksyttyjä testimenetelmiä. Esimerkiksi virolainen Celvia on kehittänyt hunajan tutkimukseen kokonais-DNA-testausmenetelmän. Tekniikalla voidaan havaita mehiläisten sairauksia ja parasiittejä, tunnistaa kasveja, joissa mehiläiset ovat vierailleet ja muodostaa aluekohtaisia profiileita hunajalle. Tekniilla soveltuisi myös väärennösten tunnistamiseen. Menetelmää ei ole vielä varmennettu laajasti, joten sitä ei käytetä väärennösten viralliseen tunnistamiseen. Myös itävaltalainen Sinsoma on perehtynyt hunajan DNA-testeihin.
Hunajalle tiukat EU-säännöt
Euroopan unionissa hunaja-nimitystä saa käyttää vain, jos tuote täyttää ns. hunajadirektiivin vaatimukset. Tämä turvaa kuluttajia ja varmistaa elintarvikkeiden jäljitettävyyden.
Direktiivi (EU 2024/1438) velvoittaa hunajapurkin etiketissä ilmoittamaan alkuperämaat entistä läpinäkyvämmin:
- Tuotantomaat mainitaan alenevassa järjestyksessä niiden osuuden mukaan
- Jos hunaja sisältää yli neljän maan sekoituksen, riittää neljän suurimman osuuden ilmoittaminen, mikäli ne muodostavat yli puolet kokonaisuudesta.
- Loput maat merkitään lyhentein ilman tarkkaa prosenttiosuutta.
Näin kuluttaja saa aiempaa paremman kuvan hunajan alkuperästä (EU 2024/1438).
Erilaiset hunajatyypit
Hunaja luokitellaan alkuperän ja tuotantotavan mukaan (EU 2001/110/EC, Annex 1). Esimerkkejä:
- Kennohunaja: kokonaisina kennoina myytävä hunaja
- Lingottu hunaja: linkoamalla kennoista saatu hunaja
- Lajihunaja: erikoishunajia, joita mehiläiset keräävät hyvissä olosuhteissa yhden kasvilajin kukinnoista tai tietynlaiselta kasvupaikalta. Lajihunajia ovat esimerkiksi:
- Kukkaishunajat: tiettyjen kasvien nektarista peräisin oleva hunaja. Euroopassa suosituksena vähintään 45 % siitepölystä tulee olla peräisin nimessä mainitusta kasvista.
- Mesikastehunajat: kasveissa elävien hyönteisten eritteistä syntyvä hunaja
Kasvupaikan tai -ajan mukaan nimetyt: esimerkiksi suolta kerätty hunaja, alkukesän hunaja
- Taloushunaja (Baker’s-honey): teollisuus- ja elintarvikekäyttöön soveltuvaa hunajaa, jonka pakkaukseen on merkitty selkeästi, että tuote on tarkoitettu ainoastaan muihin elintarvikkeisiin ja ruoanlaittoon.
Siitepölyn merkitys hunajassa
Tietyt käsittelytavat voivat poistaa hunajasta siitepölyä tai heikentää sen entsymaattisia ominaisuuksia (EU 2024/1438). Yksi tällainen käsittely on suodattaminen.
On hyvä muistaa:
- Siitepölyn lisääminen hunajaan ei ole sallittua (Direktiivi 2001/110/EC).
- Siitepöly kuuluu hunajaan luonnostaan, eikä sitä tarvitse erikseen ilmoittaa ainesosaluettelossa.
- Hunajaan ei saa lisätä mitään muuta kuin toista hunajaa.
Hunajan kristallisoituminen
Hunajan kiteytyminen on luonnollinen prosessi, joka tapahtuu esimerkiksi hunajakristallin ympärille viileässä lämpötilassa. Kristallisoitumiseen vaikuttaa erityisesti fruktoosi–glukoosisuhde (F/G) sekä glukoosin ja veden suhde (G/W):
- F/G yli 1,58 → hunaja ei kristallisoidu
- F/G alle 1,11 → hunaja kristallisoituu nopeasti
- Väliarvoissa hunaja kiteytyy hitaasti
Joskus kiteytyminen tulkitaan kuluttajien keskuudessa virheellisesti merkiksi hunajan pilaantumisesta. Useimmat kuluttajat vain pitävät enemmän juoksevasta hunajasta. Hunajan teollinen pakkaaminen ja muu käsittely on helpompaa, kun se on juoksevaa. Siksi hunajan tuottajat ja pakkaajat ovat yrittäneet estää kiteytymistä erikeinoin.
Tekniset ratkaisut kiteytymisen hallintaan
Tutkimuksissa on esitetty useita tapoja hidastaa hunajan kiteytymistä.
- Lämpökäsittely (kuumennus tai jäädytys)
- Ultraäänikäsittely
- Mikroaaltokäsittely
- Suodatus (liian tiheä seula poistaa siitepölyä)
- Lisäaineet, kuten sienisokeri (jo EU:ssa kielletty)
- Hunajalajikkeiden sekoittaminen
Vuonna 2026 voimaanastuva Maa- ja metsätalousministeriön asetus (224/2025) kieltää siitepölyn tai muiden hunajalle ominaisten osatekijöiden poistamisen hunajasta. Mikäli hunajasta kuitenkin on pakko poistaa vieraita aineita niin, että siitä poistuu myös siitepölyä, tulee käsitellystä hunajasta taloushunajaa. Taloushunajan yhteydessä on mainittava, että tuote on tarkoitettu ainoastaan muihin elintarvikkeisiin ja ruoanlaittoon.
Yhteenveto
Hunaja on arvokas ja monimuotoinen luonnontuote, mutta altis väärennöksille. EU pyrkii torjumaan ongelmaa tiukentamalla sääntelyä ja parantamalla jäljitettävyyttä. Suomessa voidaan olla ylpeitä siitä, että kotimainen hunaja on laadultaan puhdasta ja luotettavaa.
Lisää aiheesta
Amariei, S., Norocel, L., & Scripcă, L. A. (2020). An innovative method for preventing honey crystallization. Innovative food science & emerging technologies. https://doi.org/10.1016/j.ifset.2020.102481
Collison, C. (2024). A Closer Look: Honey Crystallization. Bee Culture, 152(2), 16-18.
Kabbani, D., Sepulcre, F., & Wedekind, J. (2011). Ultrasound-assisted liquefaction of rosemary honey: Influence on rheology and crystal content. Journal of food engineering. https://doi.org/10.1016/j.jfoodeng.2011.06.027

Kati Nordlund
Bio- ja energia-asiantuntijaResurssiviisaus
Satakunnan ammattikorkeakoulu
